Väitöskirjassa käsitellään kasvatusajattelua, johon perustuen nuoria voidaan ohjata vastuulliseen ihmisyyteen. Elämäntaidollis-eettiseksi kasvatukseksi nimetty lähestymistapa soveltuu laajalti nuorisoalalle eli nuorisotyöhön, oppilaitoksiin sekä monenlaiseen muuhun nuorten kasvatus- ja sivistystoimintaan. Väitöskirjassa kuvailtua ajattelua on sovellettu taustaltaan väkivaltaisten nuorten parissa toteutetussa käytännön nuorisokasvatustoiminnassa. Kasvatusajattelu soveltuu kuitenkin yhtä hyvin kaikkien potentiaaliaan tavalla tai toisella hukkaavien nuorten suotuisan kasvun ja kehityksen tukemiseen.
